Anoppivainaalta jäi pikkupöytä, joka ei kelvannut kenellekään. Minä, romunrakastaja sen sitten korjasin talteen. 

Pöytä oli joskus ollut kullattu, mutta kaikki maali oli rapissut pois ja se oli vain epämääräisen ruskea. Pöytälevyä ei ollut enää ollenkaan.

Pöytälevyksi sopisi hienosti vaikka marmori, mutta lakkiaisjuhlat olivat tulossa ja pöytä piti saada nopeasti edustuskuntoon, joten sahasin sopivan kokoisen puulevyn ja päällystin sen kankaalla.

Kierrätyskeskuksesta löysin taannoin parilla eurolla upean "toile de jouy" -kankaan, jonka niittasin puulevyyn kiinni.

Lopuksi vielä muutama kerros spraymaalia pintaan ja eteinen sai uuden arvokkaan ilmeen.

Halpaa ja nopeaa, ja palkkana hyvä mieli ja vieraiden ihailu.

Blogin alkuun