Ostin jokin aika sitten Tallinnasta liukuvärjättyjä lankoja. Teki mieli kokeilla niitä, koska on hauska neuloa kun väri muuttuu itsestään pitkin matkaa.

Aloitin harmaasävyisellä langalla ja neuloin siitä kaulaliinan. Se värjäsi neuloessa kädet ihan mustaksi, mutta kun lopuksi pesin käsin sen, ei siitä lähtenyt oikeastaan ollenkaan väriä. Outoa,  kai se kaikki oli sitten jäänyt käsiini.

Neuloin kaulaliinan helmineuleena, mutta valmiina se näytti jotenkin kovalta, joten pistin sen vielä pesukoneeseen ja kuivuriin, ja lopputulos oli paljon parempi.

 

Punasävyisestä langasta neuloin pipon, joka mielestäni on aika kauhea. Tytärkin sanoi, että se on maailman rumin rastapipo, minkä kyllä allekirjoitan.

Piposta tuli aivan liian suuri, joten se sai myös pesukone- ja kuivurikäsittelyn. Sen jälkeen se oli hiukan pienempi, ja pinnasta tuli pehmeämpi ja pörröisempi.

Vielä jäi vyyhti sinistä, mutta se saa odottaa parempia aikoja, ehkä siitä joskus tulee hartiahuivi. Tällä viikolla käyn taas Tallinnassa, mutta liukuvärjätyt langat jätän kyllä muille.

Blogin alkuun