Vanhakin ihminen tarvitsee vaihtelua, niinpä täti-ihminen muuttaa bloginsa uuteen osoitteeseen.

Toivottavasti seuraatte mukana!

Blogin alkuun 

Blogin alkuun 

Kevään valossa kaikki näyttää kurjalta ja kulahtaneelta. Niinpä hankin Tiimarista Deco-maalia ja ryhdyin hommiin.

Vanha kirppikseltä joskus ostettu lasten tuoli sai aivan uutta uskottavuutta mustalla mattamaalilla.

Tässä tuoli ennen maalia.

Tuolille löytyi vielä sopiva kolo IKEAn kaapiston kyljessä.

Vanhat halpisstereot eivät enää sopineet uuteen sisustukseen, joten maalia pintaan.

Stereot ennen maalia.

Nyt ne sopivat mainiosti sisustukseen, kuten koirakin.

Mitähän sitte maalais...

Blogin alkuun

Kaikenmoista on taas jäänyt haavin kirppiskierroksilla.

Pirtsakat raitaruukut kevätkukille, euron kappale.

Eurolla löytyi myös ihan käyttämätön Högforsin musta muki.

Oikea ihanuus oli harmaa pieni Arabian maljakko parilla eurolla. Muodosta päätellen jostain 50-60 -luvulta.

60-luvulta lienee myös teaktarjotin, jonka takana lukee ”Backman 65 Made in Finland”.

Ruskeassa marimekon/iittalan kivilyhdyssä oli hintalappu, jossa luki ”särö 3 €”. Säröä en löytänyt mistään, tosin lasin reunassa oli joku murunen, joka irtosi raaputtamalla, ehkä olivat sitä luulleet säröksi.

Kolme euroa maksoivat myös Sagaformin leikkelehaarukat, jollainen minulla on ennestään jo yksi.

Pieni keramiikkapullo 50 senttiä, tekijänä Karin Widnäs-Weckström Fiskarsista.

Kaksi hehkuvan punaista isoa lyhtyä maksoivat 12 euroa yhteensä, mutta olivat niin herkullisen värisiä, etten malttanut olla ostamatta.

Varsinaiset hyväntekijät löytyivät hyväntekeväisyyskirppikseltä, jossa möivät Finelin kalakattilan kadella eurolla!

Että semmosta!

Blogin alkuun

Isovanhempani hankkivat nämä Thonet´n wieniläistuolit joskus ihan 1900-luvun alkupuolella ollessaan töissä Pietarissa. 

Tuolit ovat siis jo satavuotiaita.

Aidoissa Thonet-tuoleissa on sekä paperinen tehtaan merkki, että puuhun poltettu merkki.

Joskus 70-luvulla maalasin tuolit valkoisiksi, mutta nyt olivat maalit jo rapisseet ja kuluneet. 

Toisen tuolin istuinlevykin repsotti ikävästi.

Halusin palauttaa tuolit entiseen asuunsa, ja niinpä rapsuttelin niistä maalit pois, mutta enempää en sitten osannut enkä uskaltanut itse tehdä. Onneksi löysin Toukolan Mestarit Oy:n, joka kunnosti keinutuolinikin, ja nyt sitten wieniläistuolitkin.

Eivätköhän nämä nyt taas kestä toisetkin sata vuotta.

Blogin alkuun

Vanha mukava perintönojatuoli on ällön värinen, ja sen uudelleen päällystäminen maksaisi useita satoja.

Niinpä virkkasin sille uuden loimen, joka väriltään sopii paremmin nykyiseen harmaasävyiseen olohuoneen sisustukseen.

Lankana Lankamaailman halpa norjalainen Raggegarn (16 € / kg), josta oli tarkoitus kutoa sukkia, mutta kun inspiraatio iski, oli pakko ottaa sitä mitä oli. 

Aikaisemmin tuolilla oli luonnonvalkoinen, vähän harvareikäisempi peite.

Autotallissa ja ties missä on lojunut vuosikausia äitivainaan kiikkustuoli. Se oli auennut liitoksistaan kosteusvaihtelujen seurauksena, ja pintakin oli likaisen harmaa ja kulunut. Etsin pitkään entisöijää sille, ja lopulta löysin Toukolan Mestarit Oy:n, joka tekee lähestulkoon mitä vain. Siellä sai keinutuoli uuden uljaan elämän.

"Prima Ballerina" -keinutuolin on suunnitellut Esko Pajamies joskus 60-luvulla.

Blogin alkuun  
 

Tänään päättyi piikkiin 15 vuotta kestänyt yhteiselomme.
Koira ja lapset kasvoivat yhdessä, lapset aikuisiksi, koira vanhukseksi.

Onneksi talossa on hauvavauva kasvamassa, ja vauhtia riittää. 

Blogin alkuun 

 Tässä joitain viimevuoden parhaita kirppislöytöjä:

On tullut vähän bloggaustaukoa, mutta yritetään jatkaa...

Pelastin aikoinaan työpaikalta roskiin menevän julisteen. Nyt sinitarrasin sen seinälle. Kyllä kännykkä on kätevä ja antaa vapautta - jopa naiselle!

Melko hieno mielestäni.

Blogin alkuun 

Kesällä on tullut pistäydyttyä kirppiksillä useammankin kerran, mutta olen tullut melko valikoivaksi, ja usein tullut kotiin tyhjin käsin. Tässä kuitenkin muutama herkkupala.

Henri Cartier-Bressonin ihana juliste ”Rue Mouffetard” vuodelta 1954

ja toinen ihanuus Willy Ronisin juliste ”Le Petit Parisien” vuodelta 1952

Näitä pojanvesseleitä katsellessa tulee väkisin hyvälle tuulelle, ja maksoivatkin vain 2,50 e kappale.

Tätä olen etsiskellyt jo jonkin aikaa; aito vanha puinen Coca Cola -kori, varmaan jostain 50-60 -luvulta. Tällä oli hintaa jo 15 e, mutta oli mielestäni hintansa väärti, ja kun muut löydöt ovat halpoja, voi joskus maksaa vähän enemmänkin.

Ilmaisia paitoja löytyi taas Kierrätyskeskuksesta, toinen Sandin ja toinen Jackpotin.

Blogin alkuun  

Tukholman Södermalmin Myrorna-kirppikseltä löytyi pitkään etsimääni Arabian harmaata maisemaa, pikkulautaset 25 kr / kpl.

Sopivat hyvin Teema-astioitteni kanssa. Isot harmaat Teema-lautaset löytyneet myös aikoinaan tukholmalaiselta kirppikseltä 20 kruunulla kappale.

Suomen Käsityön Ystävien hauska omppu-seinävaate 50 sentillä Kierrätyskeskuksesta.

Kierrätyskeskuksesta löytyi myös Livalin lattiavalaisin kahdella spotilla.

Tämä oli kallis, maksoi 7 euroa, mutta vastustamaton.

Varsinainen aarre oli Pelastusarmeijan Outletistä löytynyt teakinen putkiradio 60-luvulta. Hinta oli 20 euroa, mutta sain tingittyä sen 10 euroon.

Radio toimii täydellisesti ja siinä on hieno ääni.

Nahkaiset käyttämättömät nauhakengät Kierrätyskeskuksesta 2,50 euroa. Näillä voikin sitten lähteä uudelle kirppiskierrokselle.

Pitäisköhän...? 

Blogin alkuun 

Neljä viikkoa yritettiin itse. Ilmoitus oli Oikotiellä ja kaksi kertaa laitettiin kuvallinen ilmoitus myös Helsingin Sanomiin. Esittelyjä pidettiin yhteensä 5 kertaa, joista kolmeen viimeiseen ei tullut ketään. Touko-kesäkuun vaihde oli vähän huonoa aikaa, kun oli äitienpäivää, helatorstaita, helluntaita, koulujen päättäjäisiä ja ties mitä tapahtumia.

Kyllästyimme melko nopeasti yrittämiseen ja annoimme asunnon myytäväksi välittäjälle, joka möi itsensä parhaiten meille. Ajattelimme, että hän osaa myös myydä asuntomme.

Välittäjä ehti pitää yhden esittelyn muutamalle ihmiselle ennenkuin tuli juhannus ja kaikki asuntokauppa hyytyi. Nyt on kohteemme ”levossa” heinäkuun, ja elokuussa aloitetaan myynti puhtaalta pöydältä. Toivottavasti silloin löytyy se oikea ostaja. 

Nyt vaan nautitaan kesästä!

EDIT 28.02.2011

Asunto saatiin myytyä elokuussa, ja pyytämästämme hinnasta jouduimme tinkimään vain 3000 euroa. Olimme tyytyväisiä.

Blogin alkuun 

Pankki on sittenkin ystävä.

Kirjoitin pankille seikkaperäisen kuvauksen ryöstöstä, ja miten ennen sitä olin ostanut lähes tyhjässä asemahallissa automaatista lipun, suojaten näppäimistöä kehollani. Kerroin olleeni mielestäni tarkka ja huolellinen pankkikorttini kanssa.

Tänään ilmestyivät rahat takaisin tililleni, vähennettynä 150 euron omavastuulla. 

Kannatti yrittää. Nyt on taas hyvä mieli!

Blogin alkuun

Nyt tuntuu että minut on ryöstetty toisen kerran, kun pankki ei korvaakaan mitään.

Kuvittelin, että uusi maksupalvelulaki takaisi minulle edes osan rahoistani takaisin, mutta kun tänään kävin pankissa keskustelemassa asiasta, olivat he sitä mieltä etten saa mitään korvausta koska olen ollut törkeän huolimaton, kun en ole pin-koodia näpytellessäni sitä kädellä suojannut.

Yleisissä korttiehdoissa sanotaan:

”Kortinhaltijan on näppäillessään tunnuslukua suojattava näppäimistö esim. kädellään siten, ettei sivullisella ole mahdollista saada tunnuslukua tietoonsa.”

Jos nyt sitten sanon, että suojasin kädellä, niin he vetävät sen johtopäätöksen, että tunnusluku on ollut lompakossa, koska mistäpä rosvot sen muuten olisivat saaneet.

Blaah!

Mutta pankille en anna periksi, aion joka tapauksessa hakea sieltä korvausta, tuli tai ei. Jos ei, niin sitten vakuutusyhtiöltä. Otin vielä yhteyttä vakuutusyhtiööni, joka sanoi korvaavansa 150 euron omavastuun jälkeen 500 euroon saakka. Sieltä siis saisin ainakin vähän takaisin.

Muistakaa siis AINA suojata näppäimistö kädellä! Olen aina pitänyt sitä hätävarjelun liioitteluna, vaan en enää.