Joskus se iskee täydellä voimalla; pakko tehdä jotain! Kaivan esiin kaikki vanhat langanpätkät (samassa laatikossa on yhdessä mylläkässä lukemattomia suuressa inspiraatiossa aloitettuja, sittemmin innon laannuttua keskenjääneitä tekeleitä). Vaatehuoneen nurkasta löytyy monen muun yllättävän ja pysäyttävän löydön jälkeen pölyttyneet Metusalemin aikaiset, puhkiplärätyt käsityölehdet ja kirjat. Näitten kanssa sitten istahdan sohvannurkkaan ja annan luovuuden valua ylleni. Ei se aina oikein valu, ja lopputuloksena on, että alan taas ties kuinkamonennen kerran virkata vähän uudenlaisia mummonneliöitä, jotka ei taas matsaa niihin lukemattomiin edellisiin aloitelmiin..


Samalla kun virkkuukoukku ahkerana koukkuaa pylväitä, alkaa takaraivossa kyteä uusi ajatus; jospa sittenkin rupeaisin askartelemaan jotain uutta kaikista jämähelmistä ja vanhoista rikkinäisistä koruista, joita olen vuosienvarrella sitä varten säästänyt.

Toisaalta olisi aika haastavaa sommitella kollaaseja vanhoista valokuvista, kirjoista, lehtileikkeistä ja muusta kamasta, joita myös varmuuden vuoksi olen talletellut.

Lopulta olen niin väsynyt kaikesta tästä jahkailusta ja pohdiskelusta, etten kyllä jaksa tehdä enää yhtään mitään.

Tuliskohan telkkarista mitään...?

Blogin alkuun