Habitare -messuilla oli taas niin valtavasti nähtävää, ettei sitä kaikkea edes pystynyt vastaanottamaan. Tyttären kanssa hortoiltiin päämäärättömästi siellä täällä ja bongattiin mitä milloinkin.

Valaisimia katsottiin vähän ”sillä silmällä” koska tytär tarvitsisi kattolampun.
Lisa Johansson-Papen lamput ovat ajattoman kauniita.
Tämä oranssi lamppu herätti muistoja, sillä se oli meillä kesämökin katossa 60-luvulla.
Nuoren suunnittelijan Olga Sjöroosin valaisimet olivat kauniita ja nerokkaita kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ne on valmistettu pestävästä kuitupaperista ja erillisistä ”siivuista”, jotka liitetään toisiinsa tarranauhalla. Ne antoivat todella kauniin valon.
Toiselta nuorelta suunnittelijalta, Mari Isopahkalalta, oli hieno tilkkumatto, joka oli tehty vanhoista erilaisista kuluneista matoista. Mari Isopahkala on tenhyt paljon muutakin tosi jännittävää.
Tämä hauskasti leikattu muoviverho peitti pari vuotta sitten Helsingin Keskuskadulla rakennustelineitä ja teki silloin minuun suuren vaikutuksen. Oli hauska tavata se uudelleen.
Ilmari Tapiovaaran Aslak-tuoli näyttää vuosi vuodelta aina vaan paremmalta.
Iittalalla oli kaunis osasto ja kauniita olivat lasitkin.
Lopuksi katsastettiin vielä Eco Design –osaston istuimet. Tämä tuoli on tehty polkupyörän vanteista.
Joku näissä romuista tehdyissä jutuissa vaan viehättää.
Kaiken kiertelyn ja katselun jälkeen nautittiin suklaakakkukahvit messukahvilassa, katseltiin ohikulkijoita ja bongattiin suunnittelijoita, mm. Vuokko Nurmesniemi, Eero Aarnio, Ritva Puotila ja Yrjö Kukkapuro kulkivat ohi. Tämä taisikin loppujen lopuksi olla koko iltapäivän paras anti.
Tämän jälkeen kotona näytti kyllä aika tylsältä...