Täti-ihminen oli tyttärensä kanssa Aleksanterin teatterissa katsomassa Tero Saarinen Companyn tanssiteosta ”Next of Kin” . Mieleen muistui miten täti-ihminen nuorena kävi samassa talossa oman täti-ikäisen äitinsä kanssa katsomassa kaikki klassisen baletin helmet, Joutsenlammen, Pähkinänsärkijän, Gisellen... Nyt ovat ajat muuttuneet ja oopperasta tullut Aleksanterin teatteri ja klassinen baletti vaihtunut nykytanssiin ja täti-ihminen tyttärestä äidiksi.
Esitys oli tyttären mielestä huono, täti-ihmisen mielestä hieno. Jarmo Saaren musiikki oli mahtavaa kaikkine kilkutuksineen ja kalkutuksineen ja mielettömine rytmeineen. Esityksen visuaalisuus teki myös suuren vaikutuksen, välillä tuntui kuin olisi katsonut elokuvaa. Hienoilla valoilla ja näyttämön edessä olevan ohuen harson avulla tanssijoiden varjot loivat jännittäviä kuvia. Tosin tuntui, että tanssi jäi liian vähälle huomiolle kaiken muun ”kikkailun” varjoon. Inhottavia strobovalojakin oli tälläkertaa käytetty säästeliäämmin kuin aikaisemmin ”Huntissa” ja ne antoivat hauskan mykkäelokuvamaisen efektin.
Kyllä oli kivaa ja täti-ihmisen mielikin taas virkistyi!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.